Vuosi yrittäjänä- yrityksen rekisterönti on nyt kirjattu, joten Tinun maailma NY on toiminnassa Huhtikuun 2015 loppuun asti 🙂 Hurjaa! Tuoteideoita on, suppea valikoima ainakin alkuun, mutta pyrin siihen että laatu korvaa määrän. Logokin on melkolailla valmiina, toteuttamista vaille, nettikauppaa mietin vielä. Kotisivukoneen kauppa olis NY- yrittäjille maksuton. Paljon miettimistä.
Yksi toteutuneista unelmista hyppäsi juuri äsken auton kyytiin ja lähti kauppareissulle mukaan. Vuosia sitten haaveilin Cavalier King Charlesin spanielista, mutta hautasin sen unelman melkein samantien. Kalliita olivat mokomat. Viime vuonna kuitenkin törmäsin netissä ilmoitukseen myytävästä Cavalier- uroksesta, ja kerta toisensa jälkeen eksyin sitä lueskelemaan. Mutkien kautta meille sitten tuli myynnissä olleen uroksen siskotyttö, Bertta. Bertta hurmasi kaikki samantien kun mentiin kasvattajan luo sitä katsomaan, ja on ottanut talon kuningattaren paikan sujuvan sulavasti. Bertta on tuonut valtavat määrät iloa tähän taloon 🙂 Autokyytiin Bertta on aina valmiina, jopa niin, että jos se kuulee mainittavan sanat ”autolla”, ”kauppaan”, tai ”mersu”, ja pääsee livahtamaan ovesta ulos, se ryntää korvat lepattaen auton viereen ja istuu siellä jääräpäisesti niin kauan että pääsee ajelulle tai joku hakee sen sieltä pois. Höppänä<3
…unelmia nimittäin! Isoja ja pieniä, vähän vaativia ja paljon vaativia, järkeviä ja järjettömiä. Ensimmäinen unelma on kulkenut mukana jo lapsuudesta asti, toiveammattini oli silloin taiteilija tai kirjailija. Nyt, kun ikää on tullut muutama vuosikymmen lisää, unelma on muuttanut muotoaan: miksen voisi olla kumpaakin? Kirjaa varten olisi materiaalia vaikka kuinka, ja taide on niin monimuotoista että sinne sujahtaisivat minunkin tuotokseni kaiken muun sekaan ihan sujuvasti.
Minulla on ollut sellaisiakin unelmia, jotka ovat täysin hautautuneet jonnekin vuosien ajaksi, ja sitten yht’äkkiä pompahtaneet sieltä uudelleen esiin, ihan yllättäen. Yksi niistä on opiskelu. Aloitin artesaaniopinnot heti peruskoulun jälkeen, mutta pääosin masennuksen takia jätin ne kesken toisena vuotena. Elämä oli muutenkin sekaisin siihen aikaan, olin ihan tuuliajolla enkä osannut elää niinkuin olisi pitänyt. Masennus kulki mukana vuosikausia, välillä erittäin vaikeanakin, ja hautasin koko ajatuksen opintojen jatkamisesta. Minulla diagnosoitiin myöhemmin kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka osaltaan selittää sitä sotkua, jonka elämässäni olin saanut aikaan. Viime vuonna pääsin opettelemaan työelämän taitoja mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennuksen kautta Tekstiilikierrättäjät Ry:lle. Siellä vaatteiden, kankaiden ja kaiken ihanan tilpehöörin kanssa touhutessa alkoi ensin itää ajatus yrittäjyyskurssin käymisestä.
Kävi kuitenkin niin, että YSAOlta kävi henkilö, jonka kanssa juteltiin opiskelusta ja eri mahdollisuuksista, ja siinä sitten samantien laitoin sähköpostia koululle ja kysyin mahdollisuutta päästä opiskelemaan kesken lukuvuoden. Kelan kanssa sählätessä meni useampi kuukausi, mutta Huhtikuun 1.pvä minusta tuli opiskelija. Ajoitus ei olisi voinut olla osuvampi! YSAOn vaatetuspuolen artesaanilinja loppuu 2016, ja aiempien opintojeni hyväksilukujen ansiosta ehdin valmistua ennen sitä. Ihan huippua! Opiskelumotivaatio on (yllättäen) noin miljoonasatatuhattakertaa parempi kuin teininä.
Sitten on vielä se unelma omasta yrityksestäkin. Opiskelijoilla on mahdollisuus perustaa Nuori Yrittäjä- harjoitusyritys opiskelun ohessa,ja sellaisen minäkin laitan pystyyn. Aika jännittävää. Hurjia odotuksia ei ole, tarkoitus on tunnustella mitä se yrittäjyys on ja olisiko omille tuotteille kysyntää niin paljoa että ihan oikeaa yritystä voisi valmistumisen jälkeen alkaa suunnittelemaan. Sittenpä sen näkee. Tinu
